Suomalainen elokuvan harrastaja saattaa kyllä tietää, että Intiassa tehdään paljon elokuvia – onhan maassa yli 1,3 miljardia asukasta, eli markkina-alue on yli kaksi kertaa isompi kuin esimerkiksi EU. Ja elokuvia Intiassa kyllä tuotetaan oikein urakalla; enemmän kuin Hollywoodissa. Nämä elokuvat eivät kuitenkaan tule suomalaisten tietoisuuteen, sillä markkinamme on kyllästetty jo aikalailla pelkillä englannin- ja suomenkielisillä elokuvilla. On kuitenkin syytä muistaa, että vaikka Intia ja Suomi eroavatkin melko paljon toisistaan, kaikki maailman ihmiset haluavat kuitenkin katsoa elokuvia melko samoista aiheista: samaistuttavat tai sitten täysin yliluonnolliset aiheet kiinnostavat aina. Elokuvassa pitäisi olla hieman huumoria ja draamaakin. Näitä kaikkia löytyy intialaisesta elokuvasta samalla lailla kuin niistä elokuvista, joihin täällä lännessä ollaan totuttu.
Nykyisessä suoratoistopalveluiden maailmassa älypuhelin on entistä tärkeämpi väline eri medioiden, myös elokuvan, seuraamiseen. Itse puhelimen rinnalle kannattaa hankkia erilaisia lisätarvikkeita, kuten vaikkapa vara-akku. Kun sinulla on puhelintarvikkeet kunnossa, pystyt helposti seuraamaan elokuvaa esimerkiksi pätkissä. Intialaiset elokuvat ovat melko pitkiä, joten niihin kannattaa varata koko ilta tai sitten katsoa vaikkapa kahdessa lyhyemmässä pätkässä.
Ei pelkkää Bollywoodia
Monille tulee mieleen intialaisesta elokuvasta Bollywood, ja näitä termejä käytetään usein toistensa synonyymeinä, vaikka näin ei kuitenkaan ole. Bollywood on vain yhdentyyppistä elokuvaa; hindinkielistä. Sana ”bollywood” tulee sanoista Hollywood ja Bombay, joka on Intian suurimman kaupungin Mumbain vanha nimi, ja kaupunki toimii hindinkielisen elokuvan keskuksena.
Hindiä puhuu äidinkielenään noin 260 miljoonaa ihmistä, eli ei siis edes neljännes koko väestöstä. Muille Intian puhutuimmille kielille on olemassa omat terminsä, kun puhutaan niillä kielillä tuotetuista elokuvista. Esimerkiksi telugulla on 75 miljoonaa puhujaa ja telugunkielistä elokuvateollisuutta kutsutaan Tollywoodiksi. Muita vastaavia ”kielikuplia” ovat Kollywood (tamiliksi), Mollywood (malajalamiksi) ja Jollywood (assamiksi). Huolimatta kielten suuresta vaihtelusta, intialaiset elokuvat on yleensä tekstitetty englanniksi tai jopa dubattu.
Elokuvan musiikki
Tärkein asia, jolla intialaiset elokuvat erottuvat maailmalla, on niiden musiikki. Yhdessä parin tunnin elokuvassa on usein 5–6 musiikkiosuutta. Ne eivät niinkään vie tarinaa eteenpäin, joten ne saattavat tuntua hieman oudoilta ensikosketuksen yhteydessä – varsinkin kun musiikkinumero kestää keskimäärin 5 minuuttia.
Nämä musiikkiosuudet ovat kuitenkin intialaisten rakastamia kohtauksia. Ohjaajat myös panostavat niihin aivan eri tavalla kuin lännessä. Syy on se, että onnistunut musiikki on kassamagneetti: ihmiset saattavat tulla katsomaan elokuvaa ihan vain siksi, että kuulivat sen olevan musikaalisesti upea. Elokuvan julkaisun jälkeen myös musiikin myyminen tuottaa paljon enemmän rahaa kuin itse elokuvan näyttökerrat. Taas yksi hyvä syy pitää oman kännykän lisäosat kunnossa ja huollettuina!
Musiikkinumerot muistuttavat osin lastenelokuvien lauluja: moni hymisee kadulla kulkiessaan niitä vielä vuosienkin päästä, ja hyvää musiikkia soitetaan esimerkiksi radioissa. Musiikin lisäksi myös koreografiaan panostetaan ja ansioituneita tanssijoita ja koreografeja palkitaan Intiassa tiuhaan tahtiin. Musiikkinumerot eivät siis ehkä ole elokuvan tarinan kannalta tärkeitä, mutta määrittelevät melko pitkälti se, kuinka hyvin elokuva menestyy Intiassa. Tämä puolestaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin sitä aletaan levittää maan ulkopuolella.
Reply